Valmiina, paikoillanne, hep!

Vahvana seison surffilaudan päällä
Olkaa päätäni kohden vihaisia, ette tiedä kuka minä olen
Minun tuskani on aivan harmitonta,
se on ainoastaan yhteiskunnallista, vain pientä.
Mutta pienistä puroista syntyvät joet ja joet laskevat meriin, joista
hyökyaallot nousevat

Ja sitten tuli ymmärrys

Jos kirjoitan poliittisia runoja, niitä ei tule kohdella runoina
Sillä runo ei saa olla poliittinen
sanoi minulle maisterisnainen, uh!

Nimetön 5

Ei kivistä eikä kukista
ei havuista, ei juurista, ei sammaleista,
vaan kaarnasta ja jälsistä
on kirjaajat tehty.

Oikukas piimä päivätarhassa

Kirjailla kirjoittamisen rakennuksista eri värisiä
salaatteja, ryijyjä, paperimassakanaverkkohäkkyröitä on
taiteen määritelmä niin yksinkertainen, että vain
professori-tohtori-tutkija-dosentti
antaa meille nonparalleeliset tulokset
tosiasioista
luonteesta
ihmisen
mielenmiehennaisen
Kakku on mulle täynnä hopeapalloja ja monivärisiä sauvarakeita
sulle ja noille muille
se on pätkä lusittavaa
sitä, mitä ei kukaan, eli moni, uskaltanut sanoa
se on se on
väistämättömyys,
joka johtaa kakkukollisioon

Itsearvio

Painaa painavin rautavaluusarana
minut kiinni ja
otan kielelläni kiinni
Ja kahvaa kokeilee uusi käsi ja taas, uudelleen, aina vain
kerta kiellon päälle, on silmäni puhkaistu hetkeksi, ja jälleen uudelleen – luvatta sekin –
sarana minut heittää selälleen

Kyklooppina taas, uudelleen kalansuomuista vapaana
olen ihmeen ääreellä
aina vain armotta liikkeessä
Mutta viimeisenä rivinä kertana kiellon päälle:
Tässä maassa minä olen kuningas