Unohtuu valot palamaan, taikamaailmaan
Käden alta koiran pää katsoo silmiin ja tipahdan
takaisin linjaan
ja haluan kertoa:
Kun pyörähtää arki tai kuperkeikkaa heittää maailman tarpeet
yltää velvollisuusvaateet kuin rannekahleet,
pysyn oikein päin
Istun tai seison, mutta olen keskellä ja kaikki muu saa liikkua, pyöriä tai ottaa volttia
Itsessäni, sisälläni ja silti kaikessa ja aivan kaikkialla
Niin kuin sinäkin, jos vain hengität ja sanot itsellesi taikamaailman taikasanat
Minä olen, mitä minä olen
Ei uni enää sinua kuljeta, ja kun maailma pyörähtää
sinä näet
kaiken keskeltä käsin
Ja me saatamme toisillemme hymyillä
saatamme yhdessä koskettaa ja koskea
antaa sinusta minulle ja minusta takaisin sinulle
Näinhän on aina ollut silloinkin, kun luomet lepäsivät raskaina silmien päällä
synkimmällä hetkellä umpeen muurattuina
Vain silloin taikamaailma on lähempänä kuin koskaan
astu siis sisään itseesi, hyppää, ja sukella kaikkeen siihen mitä sinä olet,
sillä kaikki maailman värit ovat sinussa
sillä kaikki on hyvin kaikkialla maailmankaikkeudessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti